Vanessa Springora: Suostumus, 2020 (Suom. Lotta Toivanen 2021.)

Sisältövaroitus: hyväksikäyttösuhde, seksuaalinen hyväksikäyttö.

Suostumus on ranskalaisen Vanessa Springoran omaelämäkerrallinen kertomus, me toon rohkaisema ulostulo nuoruudesta ja seksisuhteesta vanhemman, palvotun kirjailijamiehen kanssa.

Vanessan isä on lähtenyt tytön ollessa pieni ja yksinhuoltajaäiti kasvattaa häntä kirjallisuuspiireissä 1980-luvun Pariisissa. Kerronta etenee perinteisesti: lapsuudesta lähdetään ja vanhempien merkitys eritellään huolellisesti. Lapsuusosio on vahva, kertoja on elänyt tämän vaiheen ja katsoo sitä ulkopuolelta.

Lapsuusosio sisältää kiinnostavaa pohdintaa lapsen suhteesta seksuaalisuuteen – se on kertojalle kuin salaisuus, josta ei pääse osalliseksi. Viattomat leikit yökylässä imitoivat seksiä mielenkiintoisen konventionaalisilla tavoilla: nimittäin eroottisilta tuntuvien materiaalien ja esineiden kautta. Tämä on pohjustusta kaikelle, mitä tapahtuu myöhemmin, kuten kertojakin toteaa.

Omille teilleen häipynyt isä, joka jätti elämääni pohjattoman tyhjiön. Kova palo kirjallisuuteen. Tietty seksuaalinen varhaiskypsyys. Ja varsinkin valtava tarve tulla nähdyksi.

Kaikki edellytykset ovat nyt koossa.

Kuten lainaus osoittaa, kertoja on tietoinen itsestään. Kun tarina etenee teini-ikään ja seksisuhteen kuvaukseen, on välillä vaikea pysyä kärryillä siitä, puhuuko tässä nyt nuori tyttö vaikeassa ja hämmentävässä tilanteessa vai aikuinen kertojaminä. Välillä kertoja selittää liikaa. Tytön kokemus tuntuu loppuun analysoidulta. Toisinaan otetaan oudon ilkeä näkökulma, minäkertoja kuvailee näyttävänsä pusikossa synnyttäneeltä intiaanitytöltä ja kertoja vertaa 14-vuoden ikää vielä nuorempaan vinosilmäiseen pikkupoikaan.

Itse suhteen käsittely ei tarjoa mitään uutta Lolitansa ja Vanessansa lukeneille. Mikä on tietysti luonnollista. Hyväksikäyttösuhteet ovat usein toistensa kaltaisia, sillä hyväksikäyttäjät toimivat samankaltaisilla tavoilla. Jos saa lainata Tolstoin Anna Kareninan kuuluisaa aloitusta [k]aikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan, se tulisi kääntää toisin päin. Onnettomien suhteiden kaavat ovat toistensa kaltaisia.

Kirjailijan valta

Palvotun mieskirjailijan asema on niin vahva, että hänen julkiset seikkailunsa nuorten tyttöjen ja poikien kanssa eivät ylitä mitään kynnystä. Hän on sentään taiteilija. Kulttuuripiirit hyväksyvät suhteen, mutta erityisesti äidin hyväksyntä tuntuu oudolta. Tämän sukupolven asenteista syytetään pitkälti seksuaalista vapautumista ja vallankumousta, jolloin sukupolvi oli nuori. Asenne on edelleen se, että mitään ei saa kieltää.

Lopulta lumous haihtuu. Päähenkilö Vanessa järkyttyy lukiessaan miehen kirjoja, joissa kerrotaan avoimesti lasten hyväksikäytöstä. Äidistä ei ole apua, hän sälyttää vastuun suhteesta ja sen seurauksista tyttärensä niskoille.

Romaanin loppuosa kertoo elämästä suhteen katkettua, vaikeuksista rakkaussuhteissa ja elämässä. Kertoja kaipaa tunnustusta ja hyvitystä, mutta joutuu huomaamaan, että hyväksikäyttäjä ei muutu eikä tunnusta, vaan jatkaa piinaamista, nyt kirjallisesti. Hyväksikäytön kokemus saa jatkoa kun mies julkaisee kirjan, jonka päähenkilö on nuori Vanessa. Kertoja päättää kertoa itse oman tarinansa.

Pidin loppuosan esseemäisyydestä, joka sisältää pohdintoja hyväksikäytöstä ja sen seurauksista. Suostumus on tärkeä kirja, vaikka kerronnallisesti ja tyylillisesti ei mitään ihmeellisyyksiä tarjoakaan.