4. marraskuuta

Annalle

Saari jonne olen palannut

“Tämä on saari

josta olen poissa. Se tarkoittaa:

Josta sydämeni on kotoisin.”

*

Kuovi, taivaanvuohi

Suokukko, tuomenkukka,

kanerva, metsätähti

Huilunnokka hiekkadyyni

*

Vesi lautan alla pyörteilee ja vastarannalla huutaa äskensyntynyt lakeus. “Se on märkä vielä sumusta, vaan kirkas kuin uni.”

*

Muistatko valkean jäkälämaan ja kaislatuppaiden saariston?

Sukkessiovyöhykkeen hohtava, pehmeä ja lämmin maa kutsuu lintunsa lepäämään.

*

Olen nyt täällä saaressa

Siellä missä meri laskee, männyt keräävät juurensa yhteen ja hiipivät lähelle.

*

Merestä sinä olet tullut

Me seisomme uusilla rannoilla ja teemme havaintoja:

*

Missä kurkien aura on?

Mättäällä lojuu pieni laikukas muna.

*

Olin kerran täällä

Kasvot aina kohti merta.

*

Täällä varvut hiipivät metsästä kohti rantaa

Variksenmarjat, valkeat jäkälät, matalat paksurunkoiset männyt

Kaislatuppaiden saaristo

Vedestä sinä olet

*

Minäpä kerron heinäkuisesta päivästä Hailuodossa

Hammasharjassa on dyynien hiekkaa

Verkko-oven takana surisevat tyytyväiset hyönteiset

*

Olemme käyneet katsomassa Tšehovia, hiekkarannalla.

Nukun yöni saunakamarissa, jossa vanhan vekkarin raksutus peittää hirttä syövän toukan loppua enteilevän rouskutuksen.

*

Minun äitini sanoo sinua keijuksi.

Sinä olit niin häkellyttävän sivistynyt ja tyylikäs ihminen.

Sinä olit uskomattoman hauska ihminen.

Sinä olit lämmin ja lempeä.

Sinä olit

*

Päivä oli tuulinen ja poikkeuksellisen lämmin

*

Ei merkkiäkään syksystä

Ei merkkiäkään sinusta

*

mutta

*

“Saari vastaa kun me ajattelemme sitä”

Niin kuin sateella kuulen puut ja varvut

Sinun saaressasi

*

Kuulen kanervien rapsahtelevan

Jäkälä rotisee saappaan alla

Suopursu, se tuoksuu täällä

Ja Saari, se yhä kasvaa

*

Ulkona liikkuu tuuli ja suistosta kuuluu kurkien huutoja

pitkä muutto on alkanut

*

Meri muuttaa yhä kauemmas

Entisellä rannalla kuuluvat menneiden aaltojen äänet

*

Metsä jatkaa kasvamistaan

*

Miljoonat vesilinnut lentävät vielä saaren ylitse.

*

                 Päivä oli tuulinen

                 Poikkeuksellisen lämmin.

*

Ainolan puut ovat hiljaa mutta ruusutarha kukkii yhä.

*

Puistossa en tunne yhtään kukkaa.

*

Lintujen äänet muuttuivat yhdessä yössä. Kukaan ei huomannut syksyn tulleen.

*

Aurinko paistaa mereltä tornitalon lävitse ja Ainolan vaahterat loistavat. Yhtenä päivänä kesti iltapäivään saakka, ennen kuin muistin.

*

                 “Hän on saaressa, kaukana meistä.”

*

Vaahterat huokaavat, naakkaparvet kerääntyvät. “Hän on palannut lapsuutensa metsiin, sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut.”

*

Talvi talven jälkeen

Kevät kevään jälkeen

Kesä kesän jälkeen

*

                 Saaressa ja täällä

                 Maa nousee merestä

                 Ja kaikki on vasta alussa

*

Muistin heti asioita, joita halusin kertoa sinulle.

*

Päivät ovat mustia sivuja, valkoista mustetta.

*

Mutta minä kirjoitin sinulle vihdoinkin.

*

                 “Älä siis katoa. Lähde ja jää.

                 En ole tämän kauempana.”

*

Lähteet

Henriikka Tavi: Toivo

Tuija Välipakka: Saari josta olen poissa

Sirkka Turkka: Yö aukeaa kuin vilja

Väinö Kirstinä: Näköpiirissä

23. heinäkuuta

Yöt ovat pidentyneet ja ukkosia kulkee kaupungin yli. Yhtenä lauantaina salama iski kartonkitehtaaseen, sairaalaan ja voimalaitokseen ja katkaisi lämpimän veden koko päiväksi. Internet palautui muutaman tunnin kuluttua salamaniskusta. Merellä liikkui pieniä trombeja. Kävin kasvimaalla ja kitkin korianteripenkin.

Keväällä ja kesällä olen lukenut poikkeuksellisen paljon aivan tuoretta suomalaista runoutta. Nihil Interitin runouspalkintoraadin jäsenenä sain kustantamojen arvioiden mukaiset parhaat kotimaiset runoteokset suoraan kotiin. Yllättävän moni teos oli luokiteltavissa luontorunoudeksi – ne kertovat metsästä, ilmastokatastrofista, luontokadosta ja luontosuhteesta. Samasta tematiikasta puhutaan myös uusimmassa Särö-lehdessä: Janne Löppösen artikkeli Runous meni metsään.

Teoksista jäi aika paljon ajatuksia luontorunoudesta nykyajassa, luontosuhteesta ja puhujista. Onko barbaarista puhua muista kuin puista? Ja miten puhua luonnosta – saako luonto olla kauhea?

27. toukokuuta