23. heinäkuuta
Yöt ovat pidentyneet ja ukkosia kulkee kaupungin yli. Yhtenä lauantaina salama iski kartonkitehtaaseen, sairaalaan ja voimalaitokseen ja katkaisi lämpimän veden koko päiväksi. Internet palautui muutaman tunnin kuluttua salamaniskusta. Merellä liikkui pieniä trombeja. Kävin kasvimaalla ja kitkin korianteripenkin.
Keväällä ja kesällä olen lukenut poikkeuksellisen paljon aivan tuoretta suomalaista runoutta. Nihil Interitin runouspalkintoraadin jäsenenä sain kustantamojen arvioiden mukaiset parhaat kotimaiset runoteokset suoraan kotiin. Yllättävän moni teos oli luokiteltavissa luontorunoudeksi – ne kertovat metsästä, ilmastokatastrofista, luontokadosta ja luontosuhteesta. Samasta tematiikasta puhutaan myös uusimmassa Särö-lehdessä: Janne Löppösen artikkeli Runous meni metsään.
Teoksista jäi aika paljon ajatuksia luontorunoudesta nykyajassa, luontosuhteesta ja puhujista. Onko barbaarista puhua muista kuin puista? Ja miten puhua luonnosta – saako luonto olla kauhea?
27. toukokuuta
Mitä tehdä sitten kun kaikki on valmista, mutta työtä ei voi vielä aloittaa? Kun pelto on kynnetty ja mitattu, lapiot on lyöty maahan ja puutarhakalusteet odottavat kokoamista. Eväsleipä on ostettava tuoreena. Viimeiset siemenet hankittava. Päätettävä, mitä istutetaan ensimmäisenä. Kaikki alkaa peitemuovin asettamisesta.
Raivasin tuomimajan pohjaa. Katkoin nuoria taimia ja revin irti vadelmapensaan varsia. Horsmat aion poimia teeksi. Kaivan vielä yhden kannon maasta. Kaikki ratkeaisi maapohjan kääntämisellä, mutta en halua tehdä sitä, sillä tuomimajassa maata peittää sammalmatto.
Kirjoita vaikka. Istu alas ja kirjoita. Kirjoita vaikka siitä miten aina pitää odottaa ja miten kauhea luonto lopulta on. Ystävieni vauva tietää sen, eikä pidä ulkoilusta.
Refresh ilmatieteen laitoksen paikallissää ja kaupungin palstaviljelysivu. Refresh. Refresh.
Toinen sivu 