Seksin mukavuusalue

Sita Salminen: Lupa, 2019

(TW seksi, teksti sisältää yksityiskohtaisia seksiä kuvaavia lainauksia.)

Vloggaaja ja somepersoona Sita Salmisen esikoisteos Lupa on kokoelma eroottisia novelleja. Ajattelin, että tämä kirja ei ole minulle ja olin oikeassa. En ollut aikonut lukea tätä. Kävi kuitenkin niin, että kirjaa haukuttiin minulle kiinnostavasti. Kaikille, jotka miettivät, saako huonoista lukukokemuksista puhua: kyllä saa, sillä se usein herättää lukijoiden mielenkiinnon jopa kehuja paremmin. Luin teoksen Bookbeatista ja voin kertoa, että Sita Salmisen tarjouskoodilla hankittu ilmainen kokeilujakso ei tule jatkumaan. Formaatti on tehty ahmittavaksi: ei sivunumeroita, eikä mitään mahdollisuuksia merkintöjen tekemiseen. Lukeminen oli aivan liian työlästä ja tähän kokoelmaan meni luvattoman paljon aikaa. Plussaa siitä, että ohjelma sentään muistaa kohdan, johon lukeminen jää.

Lupaa varten on luotu massiivinen markkinointikampanja ja someyhteisö. Teemat ja tavoitteet on hypetetty läpi jo ennen itse teoksen ilmestymistä. Sen seurauksena ensimmäinen painos myytiin loppuun ennen kuin kokoelma ehti ilmestyä. Tärkeitä teemoja ovat suostumus, kehopositiivisuus ja seksipositiisivuus. Kaikki on luvallista ja luvan varassa. Kaikenlaiset kehot ovat sallittuja ja kauniita. Kaikilla on lupa tuntea erilaisia tunteita seksiin liittyen. Kokoelmaan onkin mahdutettu moninainen kattaus seksistä nauttivia ihmisiä. Heteroiden lisäksi on tarinoita mies- ja naispareista. Yhdellä hahmolla on sukupuolineutraali nimi. Yksi hahmo on pyörätuolissa.

Elimissä tuntuu painetta

Kokoelma koostuu vaihtelevan mittaisista novelleista, joissa päähenkilönä on yleensä nainen. Näkökulma on minäkertojan. Novellien kieli on tylsää ja tuntuu epävarmalta, kun pitäisi puhua itse asiasta. Sanat kuten haaraväli, jalkoväli ja vako ovat epämiellyttäviä ja omiaan etäännyttämään kerronnasta. Medikaaliselta tuntuva vagina toistuu usein. Peniksestä käytetään useimmiten kuvailevia termejä, kuten erektio, seisokki ja varsi. Peniksiä kyllä kuvataan yksityiskohtaisesti, mutta sitten kuvailut, kuten aloin taas vetää sinulta käteen tuntuvat oudon ujoilta. Pillusta puhutaan harvoin. Usein heti seuraavassa lauseessa se on elin. Klitoriksesta sen sijaan puhutaan kiitettävällä taajuudella, valitettavasti sekin lipsahtaa välillä elimeksi.

Paine on usein läsnä: haaroissani tuntui niin kova paine. Halua kuvataan ruumiissa tuntuvana fyysisenä pakotuksena. Kuvailu on etäinen ja epätarkka. ”[Hän] tunsi veren pakkautuvan lantionsa alueelle”– kuulostaa aika inhottavalta sisäiseltä verenvuodolta. Paradoksaalisesti muut elimet ja ruuminosat mainitaan tarkasti: kurkunpää, keuhkot, anus ja leukaluu ovat esimerkkejä turhan tarkoista ja medikaalisista sanavalinnoista.

Otat minua leukaluusta kiinni, katsoen syvälle silmiin kalusi liikkuessa yhä nopeampaa vaginassani.

Nautinto pakkautuu tuskallisen valtavana voimana klitorikseni ja koko elimeni alueelle.

Lihakseni reagoivat yökkäysrefleksillä.

Kerronnan yksityiskohdat, kuten täyttivät kuuloastini tai aivoissani säkenöi ovat kömpelöitä. Näitä lukiessani ajattelen, että tarpeettoman kirjallisen kikkailun lisäksi kirjoittajalla on ollut tarve välittää ruumiillisuutta tarkasti, mutta kirjallinen harjaantumattomuus aiheuttaa sanavalintojen outouden.

Kaiuttimista soi rauhoittava, humiseva musiikki, jonka aivoni yhdistivät automaattisesti hiljentymiseen. Miksi aivot? Miksi ei: …yhdistin sen mielessäni hiljentymiseen. Tai vielä parempi: …ja tunsin tarvetta hiljentyä aloilleni. Tekijyyden luovuttaminen aivoille on etäännyttävää, mikä ei eroottisessa kirjallisuudessa ole toivottava piirre.

Klitoriksella tuntui alipaine (vapaa lainaus, sivunumeroiden puutteesta johtuen en jaksa etsiä oikeaa kohtaa uudelleen. Lauseessa esiintyvät kuitenkin varmuudella klitoris ja alipaine). Minun aivoni yhdistävät sanan alipaine automaattisesti ilmanvaihtoon, ja alan miettiä, olenko muistanut tuulettaa riittävästi asunnossamme.

Tyyliseikkojen lisäksi kiinnitin huomioni kieliopilliseen huojuntaan. Itsetyydyttää on tyydyttää itseään ja purkaantui purkautui. Kaksi erektiota liikkui edestakaisin liukkailla aukoilla, vaiko kuitenkin liukkaissa aukoissa? Myös viittauksia jää epäselvästi roikkumaan: Aloin sivellä hänen käsivarsiensa tatuointeja, kosketin niiden kantamia tarinoita ja mietin […]. Tatuointien estetiikka tulee selväksi, mutta tarinoita ei voi koskettaa.

Sinä olet päätähti

Kieli ja tyyli ovat samanlaisia ja persoonattomia novellista toiseen. Kieltä ei esimerkiksi perustella puhujalla: henkilö on pelkkä kuori – samastuttava kaikille tai ei kenellekään. Yhdessä novelleista on kolmen kimppa (mmn), jossa mieshahmot sekoittuvat ainakin minulla keskenään. Heitä ei erityisemmin esitellä eikä yksilöidä, eikä kertojakaan selvitä kumpi on puoliso ja kumpi vieras, vaikka se on eroottisen jännitteen vuoksi hyvin olennaista. On vaikea muistaa kuka on missäkin reiässä, ja joudun palaamaan usein alkuun tarkastamaan henkilöiden nimiä.

Läpi kokoelman kerronnassa toistuu sinä-puhuttelu. Se ei tunnu luontevalta ja sitä on vaikea seurata. Ymmärrän, että sen avulla on helppo kuvailla toimintaa, sillä etenkin seksikohtaukset koostuvat toiminnasta. Näkökulma kuitenkin häivyttää itse kokijan, päähenkilön. Kokijasta tulee kohde, objekti, ja sinästä päätähti. Sinäpuhuteltu tekee minäkokijalle juttuja, ja minusta tulee katseen ja toiminnan kohde. Se tuntuu olevan ristiriidassa kokoelman julkilausutun voimauttamiseetoksen kanssa. Seksifantasian rakenne kyllä voi olla sellainen: joku kuvittelee, mitä joku toinen hänelle tekee. Se ei kuitenkaan tunnu tietoiselta ratkaisulta, vaan oletukselta, että näin sen kuuluu mennä. Fantasioiden rakenteet ovat kuitenkin eri ihmisillä erilaisia, jollekin tärkeää on tarina, toiselle valta-asetelma ja kolmannelle visuaalisuus. Nämä eri aspektit eivät pääse novelleissa oikeuksiinsa, ja kaikki tuntuvat sekoittuvan yhdeksi suureksi aktiksi.

Kolmen novellin jälkeen tuntuu etten enää jaksa. Novellien nimet eivät aukea, eivätkä jää mieleen. Vieraskieliset nimet eivät jätä lainkaan muistijälkeä, ja esimerkiksi Merenvihreä -novellin nimimotiivi on hyvin pinnallinen. Jotkut nimistä taas ovat ilmiselviä ja konkreettisia, kuin jynkkykatalogista.

Punaista pitsiä ja pitkiä miehiä

Estetiikka kietoutuu erotiikkaan hyvin perinteisesti: naiset ovat kauniita ja pukeutuvat punaiseen pitsiin ja stay-upeihin. Miesten pituus huomioidaan. Testihuoneen laitteet ovat violetteja ja mustia. Henkilöt tuijottelevat toisiaan syvälle silmiin. Saman henkilön pillukarvat ovat sekä untuvaisia että karheita, ja tuntuu, että maininta karvoista on lisätty vain monimuotoisuuden vuoksi. Ihmiset ovat uskomattoman seksikkäitä ja seksikkyys syntyy ulkonäöstä.

Kliseinen asetelma häiritsi erityisen paljon novellissa, joka sijoittuu hierontaan. Se tuntuu ainoastaan mielikuvituksettomalta, keinotekoiselta ja pornokuvastosta napatulta. Naisnäkökulma on huomioitu ihan hyvin häivyttämällä peniskeskeisyyttä. Sen sijaan keskeiseksi nousevat välineet. Lopullisen tyydytyksen naiselle tuo aina jokin suriseva väline.

Hyvää realismia tarjoillaan vaihtuvien kortsujen muodossa ja siinä, ettei kokoelmassa koeta mitään multiorgasmeja. Joskus nälkä estää orgasmin, joku kyselee kumin perään, ja käsi osuu kuukautiskuppiin. Erilaisia tunteita kuvataan paljon. Kuitenkin hahmot ja tilanteet ovat pääasiassa täydellisiä. Useimmissa tarinoissa ei puhuta paljoakaan, hymyillään vain lempeästi.

Hierontatarina ja joogasalitarina ovat häiritsevimpiä esimerkkejä päiväunimaisista sattumista: henkilöt kokevat yhtäkkisen kemian ja molemmille sopii. Lupia ei kysellä tai muutenkaan puhuta. Eromuutosta kertovan novellin alkutilanteen tylsä ja kliseinen pohdinta kytkee tunnelman pois päältä saman tien: Olisiko meidän pitänyt vielä yrittää? Joku varmaan samastuu tähän, mutta luulen, että enemmän naistenlehtinovellien kuin tosielämän kokemuksen pohjalta.

Erilaisista seksivälineistä kertova Testihuone on positiivinen yllätys. Kun käytetään välineitä, käytetään sitten kunnolla. Monen lukijan suosikki Merenvihreä on ihan mielenkiintoinen, vaikkakin kliseinen. Työn kuvaus on idealisoitua ja pinnallista (vai käykö jotkut afterworkeillä joka päivä?) ja se tekee koko novellista epäuskottavan: työ tuntuu todella kevyeltä kulissilta. Toisaalta fantasioiden kohteena olevan miehen persoona on rakennettu ja kerrottu ihan kiinnostavasti. Päähenkilöstä emme saa tietää yhtään mitään.

Kokoelman päättävässä Lupa -novellissa on hyvä jännite. Lopussa sävy kuitenkin muuttuu, ja ero tuntuu liian alleviivaavalta lässäyttäen tunnelman: ”Haluatko käydä äskeistä läpi[?]”

Mitä on lupa odottaa

Eroottista kirjallisuutta on vaikea lokeroida mihinkään tiettyyn luokkaan. Tätä teosta on kritisoitu orgasmikeskeisyydestä. Millaisia tarkoituksia eroottisella novellikokoelmalla voi olla, ja mitä siltä on lupa odottaa? Tasapainoilu seksifantasian, kirjallisuuden ja voimauttamisen välillä on todella vaikeaa. Lukemieni kommenttien perusteella seksinovellien potentiaalisissa lukijoissa on ainakin kahta eri koulukuntaa. Toiset tahtovat arkisia tarinoita, joissa voisi itse kuvitella olevansa, toiset taas tahtovat villejä fantasioita, joita ei tarvitsekaan toteuttaa.

Lupa tarjoaa välineitä puhua seksistä toisten kanssa. Omista mieltymyksistään voi olla helpompi puhua seksikumppanin tai vaikka ystävien kanssa, kun voi viitata suosittuun kirjaan. Teoksen suurin ansio on minusta se, että se normalisoi eroottista kirjallisuutta ja naisille suunnattua erotiikkaa. Olisi silti kiva, että kirjallisuudessa myös kirjalliset arvot otettaisiin vakavasti. Tämä oli hyvä bisnesveto, sillä yleisö ja ostajakunta olivat jo olemassa.

Seksin mukavuusalue

Fantasioita ei lähtökohtaisesti tarvitse edes haluta toteuttaa, joten pitääkö niiden olla samastuttavia, kilttejä ja realistisia? Tästä syystä kritiikki luvista ja kysymisistä, kortsuista tai täydellisestä ulkonäöstä tuntuu triviaalilta. Toisaalta Lupa ei tunnu osaavan itsekään päättää: välillä ollaan realistisesti arjen keskellä, välillä taas Pimeys yllättää. Vaihteluhan on virkistävää, vai mikä minua tässä nyt hiertää? Ehkä se ristiriita, kun julkilausutun voimauttamiseetoksen ja kilttien arkitarinoiden välissä on Pimeyden kaltaisia tarinoita, joissa asetelma on taas todella stereotyyppinen ja jopa ahdistava. Aiemmin mainitut hierontanovelli ja joogasalinovelli häiritsevät samasta syystä.  On täysi oikeus fantasioida kreisistä irstailusta, mutta tässä on valikoima kilttejä ja voimaannuttavia tarinoita, ja välissä yllärinä stereotyyppisen mieskeskeisen pornon kuvastosta lainaavaa kamaa.

Tätä teosta on helppo lähestyä. Sen luvataan olevan turvallinen tila: näiden tarinoiden rohkaisemana on turvallista fantasioida. Lupa on seksin mukavuusalue. Se ilmenee esimerkiksi naiskeskeisyytenä ja valta-asetelmien puuttumisena. Novelleissa tasa-arvoiset ihmiset esittävät valta-asetelmia roolileikkien kautta. Lievänä poikkeuksena työpaikkaromanssi, mutta siinäkin toimijat olivat henkilöinä niin tasa-arvoisia (he ovat samaa sukupuolta ja saman ikäisiä ellei toisin todisteta), että ainoa valtasuhdeongelma oli esimiesasema. Novellissa, joissa lupia ei kyselty oli kyse naistenvälisestä seksistä, ja minulle tulee häiritsevä ajatus, että lähentely on sallitumpaa, kun sen tekee nainen naiselle. Toki Pimeys oli sitten omaa luokkaansa, sellaisena onnistunut.

Naiskeskeisyyttä perustelen Salmisen kohderyhmällä. Novellit on kirjoitettu naisen näkökulmasta naisten oletettuun makuun, on paljon tunteita ja sellaista. Nekin novellit, joissa päähenkilöt ovat miehiä, ja käsitellään miesten välistä seksiä, on kirjoitettu naisille. Kliseinen naisen katse välittyy havaintojen, tunteiden korostamisen ja romanttisen fiilistelyn kautta.

Sita kertoo vlogissaan: mie oon antanu kasvot ja allekirjoituksen sille, että sie saat ostaa tämän kirjan ja lukea sen. Kohderyhmää ovat siis varmaankin ihmiset (naiset), joille seksuaalisuus on vieraampi juttu, tai johon liittyy vaikeita tunteita tai asenteita. Samassa vloggauksessa puhutaan myös siitä, kenelle kirjaa voisi suositella: henkilöille, jotka eivät ole lukeneet eroottisia tekstejä aiemmin, tai masturboineet koskaan.

Lopullinen tuomio: pelinavauksena teos on asiallinen, sillä on hyvä viesti. Varmaan se on myös tarpeellinen kohderyhmälleen. Kirjallisesti sen tulisi olla hiotumpi ja tasokkaampi, tässä kustantamolla on vastuunsa. Markkinointikampanjan lupaukset täytyy lunastaa. Tässä valitettavasti raakilemaisuus näkyy, sillä pitihän tämä saada joulumarkkinoille. Hyvä tarkoitus ei riitä, tämä ei olisi ylittänyt julkaisukynnystä ilman valmista yleisöä Sitan seuraajissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s